Ensi torstaina tulee Mäyryyn Ylipään NS:n tiloihin kymmenkunta etelä-pohjalaista perussuomalaista ehdokasta. Tervetuloa kuuntelemaan, keskustelemaan ja väittelemään. Onko persuilla linjaa? On itsestäni tuntunut ettei juuri muilla linjaa olekaan. Kokoomuskin hyvin varovasti ajaa suurpääoman etuja. Ei ihme kun tuskin suomalaisista 20% on suuromistajia tai isotuloisia. Ihmettelen kyllä miksi noinkin iso porukka jaksaa kokoomusta kannattaa. Niin selvästi he ajavat varakkaiden asiaa. Ehkä siinä on mukana jonkinlaista itsepetosta ja ripaus lottohuumaa. Jospa minustakin tulisi joskus rikas. Keskustan on vaikea julistaa maaseudun aseman vahvistamista kun on itse talonpojat tappanut. Kaupungeista ei taas juuri kepuleita löydy. Siinäpä on haastetta ohjelmaan tekoon. Donner varmaan pelastaa ruotsalaiset mutta kuka lohduttaisi vihreitä. Minkki-Mari teki selväksi oman linjansa. Demarit nyt vain ovat hukassa. Soinin Timo laittoi tavoitteeksi, että persut ottavat opposition piikkipaikan ja sen toteutumisen lienee tulleen jo nähdyksi Sokean-Reetankin taholta. Kristillisdemokraatit unohtivat ettei kyse ole kirkollisvaaleista tai ainakaan taivaspaikkojen valinnasta. Köyhät ja raskautetut ovat keskuudessamme nyt eikä heidän auttamistaan voi lykätä tuonpuoleiseen.
No ainakaan postmodernia taidetta ei juuri torstai-iltana esitellä. Tai jos joku haluaa tuoda näytteille niin siitä vaan, omin kustannuksin.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Kaverit ei jätä
Mitä pienet edellä niin isot perässä. Kun perussuomalaisten yhteistyökumppani EU:ssa piipahti Suomessa niin kokoomuskin havahtui. Kataisen kutsusta konservatiivijoukkio ryntäsi Suomeen. Toinen toistaan kuuluisampia henkilöitä. Italian playboy ehkä sieltä roisimmasta päästä. Konservatiivista tulee mieleen niin ruukin patruunat kuin vuorineuvoksetkin. Miksei Kuortaneen patriootitkin. Omaisuutta toki hieman eri mittakaavassa. Yhteistä kuitenkin se, ettei pienen ihmisen elämällä ja olemisella ole juuri merkitystä heidän silmissään. Voipi olla, että ihminen on pieni tekijä luonnon ja avaruuden mittakaavassa. Arvon toistemme elämiselle annamme me kanssa ihmiset. Mikä lienee Berlusconin tuki ja viesti Suomen kokoomukselle. Ottakaa minusta mallia?
maanantai 6. joulukuuta 2010
Itsenäisyyspäivä nro 93
Jälleen yksi itsenäisyyspäivä Kuortaneen hautausmaalla vapaussodan muistomerkin varjossa. Kunniavartiossa on aikaa pohtia monia asioita. Useimmiten ajatukset ovat kuitenkin jalkojen ääressä lepäävissä sankarivainajissa. Kallioniemen Raimon (seisoi kiven toisella puolella) tekemä ansiokas koonti Kuortanelaisten vaiheista talvisodassa toi "verenkuljettamallekin" kaatuneiden ja selvinneiden vaiheet tutuiksi. Olisinko itse kestänyt siellä silloin. Entä nykyajan nuoret. Paljon on puhetta rappiosta. Nuoremme taistelevat ansioituneesti netissä eri verkkopeleissä. Riittäisikö fiilistä 40 asteen pakkasessa ja oikeasti kuolemanvaarassa ilman mahdollisuutta aloittaa peliä uudelleen. Jostakin syystä luotan edelleen suomalaisiin nuoriin. Fyysinen kunto voi olla huonompi mutta ravitsemustila huomattavasti parempi puhumattakaan varusteista. Tahto ja halu ratkaisevat kuitenkin eniten. Mutta samanlaista sotaa tuskin tulee täällä. Mutta sankarivainajia on tulossa Suomeenkin ulkomailta. Kuinka siitä pitäisi ajatella. Kuinka isänmaata puolustetaan Afganistanissa tai jossain muualla tuhansien kilometrien päässä. Mutta sinnekin riittää suomalaisia taistelijoita.
Vihreä leijona
Vihreät aloittivat vaalitaistonsa varsin rohkeasti leijonan merkeissä. Liekö tarkoituksena provosoida leijonaa kaulaketjussaan tai t-paidassaan kantavia, lähinnä nuoria, miehiä. Onko tarkoitus nostattaa raivoa ja sitten osoittaa kuinka provosoitunutta joukkoa on liikkeellä. Sen kun vielä saa jotenkin käännettyä perussuomalaisten niskoille niin hyvä. Siinä vaiheessa kun gallupit olivat vielä tasan vihreille ja persuille niin uhottiin taistelujulistuksella. Nyt kun gallupit osoittavat jo 50 % enemmän persuille kuin vihreille on joukko totista. Mutta eivät nämä punavihertävät soturit varmaan ole periksi antaneet. Vihreä ekoleijona on varmaan vasta alkua. Vihreiden maailmoja syleilevä rakkaus ja veljeys unohtui taistelulaulujen alle kun persut menivät ohi. Sinnemäen sodanjulistus viimeistään karisti pasifismin rippeet vihreiden naamioverkoista. Kohta saamme nähdä varmaan kuvia urheista vihreistä työn sankareista jotka kirkkain poskipäin rakentavat tovereidensa rinnalla Uutta Suomea. Miten tämä kaikki kuulostaa niin tutulta. Ehkä siksi, ettei kommunismi koskaan kuollut vaan se hieman vaan homehtui ja vaihtoi väriä.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Kahden kerroksen väkeä
Euroopan Unioni tarjoaa oivan ratkaisun ihmisten eriarvoisuuden lisääntymiseen Suomessakin. Näihin päiviin saakka Suomea on pidetty edistyksellisenä ja varsin tasa-arvoisena maana. Suurta pääomaa ja johtajabonuksia suosiva hallitus on kuitenkin onnistunut jakamaan kansan yhä pahemmin köyhiin ja rikkaisiin. Nytpä tämä ongelma, jos ei poistu, häviää. Jatkossa ihmisten verotuloja ei sitten enää saa kertoa. Köyhille ei tule niin paha mieli ja keskiluokkakin pysyy rauhallisena kun kuvittelee olevansa hyvinkin vaurasta.
Unkarin mahdollinen talouskriisi osittaa jo kuinka "vahvalla" pohjalla unioni on. Kannattaisikohan alkaa pakata laukkuja suomalaistenkin jo.
Unkarin mahdollinen talouskriisi osittaa jo kuinka "vahvalla" pohjalla unioni on. Kannattaisikohan alkaa pakata laukkuja suomalaistenkin jo.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Valta maistuu vihreille
Vihreät äänestäjät ovat päässeet enimmäkseen valtakunnan politiikassa ilmeisenä rasitteena olevasta idealismistaan. Nyt heille ei enää ole vaikeaa elää kahden uuden ydinvoimalapäätöksen kanssa. Kehitystä on siis tapahtunut. Ilmeisesti kannattajajoukko on keski-ikäistynyt ja aatteellisuus on arjessa karissut. Näin kävi aikoinaan kommari ja demari nuorille. Pappien kommari pojista tuli varakkaita virkamiehiä hallintoon. Aate ja rahvas unohtui. Mutta se kuulunee ihmisluontoon. Nuoruus on idealismin aikaa. Pyhittäkäämme se heille. Toivottavasti lapsillemme olisi mahdollista elää lapsuuttaan rauhassa. Samoin toivoisin, että nuoremme voisivat säilyttää idealisminsa niin kauan, että elämä alkaisi oikeasti kannatella ja viedä eteenpäin. Ja etteivät poliitikot pilaisi sitäkin töppäilyillään.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Eläketaakka kasvaa Suomessa
Iltalehden mukaan Suomi rahoittaakin Kreikkaa 1,5 miljardilla. Lehdestä käy myös ilmi, että väki jää Kreikassa eläkkeelle 53 vuotiaana ja että töihin ajoissa tulosta saa bonusta!! Meillä myöhästymisestä saa kenkää ja eläkeiän nostoa vaativat jo kaikki pohjoisen hiihtomiehetkin mukaan lukien. Espanjan työttömyys on jo 20 % ja en yllättyisi jos sielläkin jäätäisiin myös parhaassa iässä eläkkeelle. Me saamme kunnian raataa hamaan kuoleman saakka maksaamme nämä etelän syöttiläät. Tämä ei ole rasistinen kannanotto koska se koskee kaikkia rotuun liittymättä. Kun Suomen perustuslaki lopullisesti vedetään Brysselin pöntöstä alas saamme taakaksemme koko välimeren rannan Turkkia myöden. En uskalla edes ajatella mikä siellä on eläkeikä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)