Itsenäisyyspäivä nro 93

Jälleen yksi itsenäisyyspäivä Kuortaneen hautausmaalla vapaussodan muistomerkin varjossa. Kunniavartiossa on aikaa pohtia monia asioita. Useimmiten ajatukset ovat kuitenkin jalkojen ääressä lepäävissä sankarivainajissa. Kallioniemen Raimon (seisoi kiven toisella puolella) tekemä ansiokas koonti Kuortanelaisten vaiheista talvisodassa toi "verenkuljettamallekin" kaatuneiden ja selvinneiden vaiheet tutuiksi. Olisinko itse kestänyt siellä silloin. Entä nykyajan nuoret. Paljon on puhetta rappiosta. Nuoremme taistelevat ansioituneesti netissä eri verkkopeleissä. Riittäisikö fiilistä 40 asteen pakkasessa ja oikeasti kuolemanvaarassa ilman mahdollisuutta aloittaa peliä uudelleen. Jostakin syystä luotan edelleen suomalaisiin nuoriin. Fyysinen kunto voi olla huonompi mutta ravitsemustila huomattavasti parempi puhumattakaan varusteista. Tahto ja halu ratkaisevat kuitenkin eniten. Mutta samanlaista sotaa tuskin tulee täällä. Mutta sankarivainajia on tulossa Suomeenkin ulkomailta. Kuinka siitä pitäisi ajatella. Kuinka isänmaata puolustetaan Afganistanissa tai jossain muualla tuhansien kilometrien päässä. Mutta sinnekin riittää suomalaisia taistelijoita.